sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Riihipiha - koko perheen retkikohde

Riihipihan talonpikaismuseo on yksi Kainuun vähiten tunnetuista perhekohteista. Vuolijoen kirkonkylän tuntumassa sijaitseva yksityinen museo on todella hieno kohde myös lasten kanssa käytäväksi. Alue on valtavan suuri ja normaaleista museoista poiketen Riihipihassa saa kiivetä, kokeilla ja veivata. Saa nousta tuulimyllyyn, traktorin päälle ja kiivetä aitan ylisille.


Riihipiha on auki kesällä säännöllisesti ja talvella tilauksesta. Hinnastosta nettisivuillakaan ei kerrota vaan parin euron luokkaa sisäänpääsy on - jos on ollenkaan. Esimerkiksi pikkujuhannuksen tapahtumaan pääsymaksua ei nimittäin ole. Ja toimintaa on todella runsaasti tarjolla erityisesti lasten mieleen.

 

Kävimme lasten kanssa Riihipihan pikkujuhannustapahtumassa jopa kaksi kertaa. Koska pääsymaksua ei ollut, kävimme molempina päivinä ihastelemassa museoaluetta, upeita luontovalokuvia, nauttimassa soppatykin antimista, katsomassa työnäytöksiä ja testaamassa nuorimmaisen palomiestaitoja. Lapset ovat tosi kiinnostuneita historiasta ja heidän kanssaan museoissa vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Tällä kertaa nuorimmaisen huippuhetki oli löytää museon seinältä isoisoukin ja isoisomummon valokuvat. 


Riihipihasta löytyy maataloustyökalujen ja 1900-luvun alun maatilan pihapiirin ja sisustettujen rakennusten lisäksi mm. lotta- ja suojeluskuntamuseo, entisajan kauppa alkuperäisissä kääreissä olevine tuotteineen ja maatalousneuvojen huone. Lisäksi museoalueelta löytyy tervavene, pettulato ja tuulimylly. Sekä niin paljon muuta katsottavaa, että varmasti koko perheelle löytyy jotakin. Ja viimeistään kahvilassa voi sitten huokaista nauttimaan vanhan pirtin rauhallisesta tunnelmasta.


Jos Riihipihaan suuntaa kesällä, on pikkujuhannuksen / wanhan ajan maatalousnäyttelyn aika paras hetki. Tällöin museoalueella on toimintaa, näytöksiä ja ohjelmaa niin ettei päivä meinaa riittää. Ja kun pääsymaksua ei peritä, on tapahtuma lapsiperheelle oikein sopiva.


Ja mikä parasta (ainakin 6-vuotiaan pikkupojan mielestä), museon traktorit toimivat. Ja sitä pääsee ihastelemaan kerran vuodessa Vuolijoella, kun museotraktorit tekevät kunniakierroksen kylällä ja tuovat vanhan ajan tunnelmaa pärinällään muuten niin hiljaiselle kylänraitille.


Ps. Riihipha on myös Facebookissa. Samalla reissulla voi piipahtaa myös Otanmäen maauimalassa ja vaikkapa Otanmäen lintuvesialtaalla. Kohteita riittää myös Kajaanin laitakaupungilla, kun niitä vain osaa lähteä katselemaan.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Historiallisen Impilinnan tunnelma lumoaa

Yksi alkukesän upeimmista käyntikohteista ei ole varsinaisesti retkeilyyn liittyvä. Vaan kokonaisuudessaan niin upea kohde, että siellä kelpaa vierailla myös lasten kanssa. Osuuskunta Seppälän Impilinna pyörittää Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipisteen yhteydessä entisestä karjanhoitokoulusta entisöityä kartanoa. Tarjolla on pitopalveluiden ja tilavuokrauksen lisäksi kahvia ja suomalaisista raaka-aineista ja villiyrteistä tehtyjä laadukkaita lounaita edulliseen hintaan. Impilinnasta onkin tullut kohde, jossa käyn huokaisemassa arjen paineiden keskellä, nauttimassa historian siipien havinasta ja ympäröivän luonnon kauneudesta. Ja lapsille paikka on myös erityisen tärkeä - onhan se osa äidin työpaikkaa ja sen historiaa.


Impilinnan piha-alueen etupuoli on rakennettu barokkipuutarhan muotoon. Suunnittelussa on historian havinaa, sillä malli on alkuperäisen puutarhan malli nykyaikaistettuna. Kuitenkin alkuperäistä hyötypuutarhan ajatusta ei ole unohdettu suunnittelussa. Metsän reunassa puolestaan on perinnepuutarha, tervahauta ja lampi, jonka taakse avautuu liito-oravienkin asuttama metsä ja golfväylät. Ja tien toisella puolella laiduntaa kyyttökarja. Mieli lepää ympäristössä, jossa vehreys, luonto ja historia kohtaavat toisensa.


Seppälän koululla on mielenkiintoinen ja vaiherikas historia. Seppälä on Kainuun vanhin ammatillinen oppilaitos, joka on perustettu vuonna 1897. Koulun perustamisen kimmokkeena olivat 1800-luvun lopun katovuodet. Tällöin päätettiin, että viljanviljelyn sijaan ryhdytään kehittämään karjataloutta ja tähän tarvitaan maatalouskoulutusta.



Seppälällä oli viime vuosisadan alkupuolella suuri rooli kainuulaisten opillisen sivistyksen kohottajana. Koulutuksen ohella Maanviljelysseuran Ilmari Kiannolta tilaaman Nälkämaan laulun ensimmäinen julkinen esitys oli Seppälässä 21.12.1911. Talvisodan aikana Seppälän Impilinnassa oli Pohjois-Suomen rintaman esikunta kenraalimajuri Viljo Tuompon johdolla. Seppälästä käsin johdettiin mm. Suomussalmen, Raatteen ja Kuhmon taistelut.


Remontoitu Impilinna on pieni pala luksusta arjen keskellä. Lounas maksaa 9 €, mutta ympäristö, jossa se nautitaan, on käsittämättömän upea. Seppälä on kokonaisuudessaan kyyttö-karjan, hevosten, vehreyden ja puutarhojen ansioista suosittu retkeily- ja eväsretkikohde vain kolmen kilometrin päässä keskustasta. Ja nyt Impilinna kruunaa kokonaisuuden keitaaksi kapungissa, jossa vaikka pyöräilemällä voi piipahtaa maaseudun rauhassa ja nauttia historiallisen tunnelman ja nykypäivän kohtaamisesta.


Ps. Lounaslista löytyy helpoiten Facebookista. Ja Impilinnan kotisivuihin kannattaa myös tutustua.


Päiväretki Hailuodon hiekkarannoille

 Arctic Spellin ensimmäinen blogipostaus käsitteli aikanaan päiväretkeämme Hailuotoon. Niinpä tuntui mukavalta uusia retki, tällä kertaa tosi täysi ekstempore ja ilman lapsia. Olimme siis palailemassa Kainuusta juhannuksen viettoon Lappiin, kun hiukan ennen Oulua eräopas sai idean: "Käydäänkö Hailuodossa?" Kovin paljoa (lue: ei ollenkaan) ei tarvinnut minua houkutella ja niinpä auton nokka suunnattiin kohti lauttaa.


Ensimmäinen opetus liittyikin lauttaan. Meillä kävi tuuri, odotusta lautan lähtöön oli vain 10 minuuttia. Se olisi voinut olla 1½ tuntiakin tai olisimme voineet olla niin pitkän jonon hännillä, ettemme olisi mahtuneet ollenkaan mukaan lautalle. Hailuotoon kannattaa siis turistin suunnitella lähtöään hiukan pidempään tai ainakin tarkastaa lautta-aikataulut. Mennä lauttajonoon ajoissa ja ajaa siivosti omalla vuorollaan lauttaan. Matka on ilmainen ja omanlaisensa elämys sekin - vajaa ½ tuntia ja 6 km selän ylitys. Ja sen jälkeen lautta karahtaa kokonaan toisenlaiseen maailmaan, ainakin lomalaisen mielestä.


Hailuodossa on parasta luonnon moninaisuus. Mainoskuvista löytyvää autiota hiekkarantaa ja rantaniittyjä laiduntavia eläimiä löytyy, mutta yhtälailla Hailuodosta löytyy upeita jäkäläkankaita ja rehevämpiä männiköitä vaihtelevine maanmuotoineen. Lintujen tarkkailuun on useita lintutorneja, joista Kirkkosalmen torni on esteetön. Esimerkiksi pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa pääsee siis ihastelemaan myös Hailuodon linnustoa ja kulkemaan osia retkeilyreiteistä Marjaniemessä. 

Yhtä mielenkiintoinen tutustumiskohde on kuitenkin erikoinen maalaismaisema. Pitkin saarta kiemurteleva kylätie on idyllinen erikoisine maalaistalojen pihapiireineen, tuulimyllyineen ja tien varressa kasvavine kukkineen. Harvassa paikassa pääsee enää ihastelemaan samanlaista niittykukkien loistoa, pienten putiikkien iloista kirjoa ja maalaisidylliä. Vaikka heinäseipäät olivat vaihtuneet ihan syystäkin pellollaan uurastavan maanviljelijän pyöröpaaleihin, on Hailuodossa silti oma tunnelmansa, jossa on pieni pala menneen maailman tuntua.


Edellisestä käynnistämme monikin asia oli muuttunut parempaan suuntaan. Marjaniemessa sijaitseva Metsähallituksen luontonäyttely oli auki ja se toimi hyvänä lähtöpisteenä retkelle. Karttoja oli saatavilla useammastakin paikasta ja vuonna 2016 uusitun kartan ja kunnan matkailu-sivujen avulla retken suunnittelu oli todella helppoa. Päätimme suunnata majakan ohi rantaan ja kävelimme noin kilometrin Marjaniemen rantamaisemissa pitkospuilla tutustuen upeaan merenrantaluontoon. Marjaniemestä ajelimme rauhassa kylän läpi Kirkkosalmen esteettömälle lintutornille ihastelemaan joutsenia. Ja sieltä suuntasimme Ulkokarvoon tutustumaan akustiikkataiteeseen eli Haituoto Organumiin. Muuhun ei aikamme tällä kertaa riittänyt ja se jäi vähän harmittamaan. Hailuotoon on joskus pakko päästä palaamaan teltan tai asuntovaunun kanssa pidemmäksi aikaa.


Hailuodon perheellisille kävijöille voisi muutaman reissun kokemuksella suositella ainakin seuraavia kohteita:
  • Marjaniemessä Luotsihotellilla sijaitseva Metsähallituksen Luontonäyttely, ilmainen käyntikohde, josta saa karttoja ja pientä taustaa Hailuodon luontoon ja historiaan
  • Rannan reitti -luontopolku, jossa pääsee liikkumaan myös pienten lasten kanssa Marjaniemessä. Reitin varrella on hurjan pitkät hiekkarannat, joissa lapset voivat pulahtaa uimassa. Lisäksi reitin alussa on Hailuodon upea majakka.
  • Kirkkosalmen lintutornille on keskustasta reilun kilometrin matka ja se on helppo käyntikohde lasten kanssa. Huipulle on jännittävä kiivetä ja mukaan kannattaa ottaa ehdottomasti kiikarit lintujen tarkkailua varten.
  • Organum - veikeä akustiikkataideteos, jossa mielikuvitus herää ilottelemaan ja aikuistakin alkaa laulattaa. Myös Ulkokarvo itsessään on mielenkiintoinen kohde, jossa luonto on erilaista kuin Marjaniemessä.



Moni kohde jäi käymättäkin, erityisesti Keskiniemen Pooki houkuttaisi vielä käymään Luovvolla. Kniivilän talonpoikaismuseossa, vanhan kirkon raunioilla ja Kestin sotamännyn tuntumassa olen käynyt aiemmin kirjoittaessani kirjaa Johan Ungerin vaiheista Löfvingin joukoissa Pikkuvihan aikaan. Luoto tarjoaa siis aikuisillekin valtavasti näkemistä ja kokemista. Luettavaksi kannattaa tällöin ottaa myös Samuli Paulaharjun vuonna 1914 julkaisema "Kuvauksia Hailuodosta", joka on verkosta ilmaiseksi ladattavissa.


Hailuodon reissulle tuli meillä hintaa yhteensä noin 20 euroa, jonka tuhlasimme jäätelöön ja kahviin paikallisessa kioskissa meren rannalla. Hailuoto on pessyt kasvojaan ja näyttäytyi turistille niin houkuttelevana kohteena uusittujen materiaaliensa, oppaidensa ja verkkosivujensa kautta, että nyt voin suositella lämpimästi kohdetta lapsiperheillekin. Hailuoto vetää vertoja ulkomaanlomalle, mutta se on kuitenkin vain kivenheiton päässä Oulusta. Ja tarjoaa mahdollisuuden edullisemmalle kesälomareissulle lasten kanssa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Linnasta linnahan - Kajaanin rauniolinnan aarre

Kun linnojen makuun päästiin, ei maltettu millään jättää linnakierrostamme Olavinlinnaan. Kotikaupungissamme Kajaanissa on rauniolinna mustassa virrassa keskellä kaupunkia. Ja kun Kajaanin matkaoppaat järjestivät "Kajaanin linnan aarre" -teemalla opastetun lastenkierroksen linnaan, olivat lähtimet taas löyhässä. Kohti Kajaanin linnaan siis suuntamme vei.


 Kajaanin linna on meille tuttu retki- ja piknik-kohde, mutta opastetulla kierroksella emme linnassa olleet aiemmin käyneet. Uutta tietoa tuli siis runsaasti ja 6-vuotiaan mielestä erityisesti Pietari Brahen vaimoksi pukeutunut opas oli upea ilmestys. "Ajatella, itse Pietari Brahen, Kajaanin perustajan vaimo oppaana!". Aurinkoinen päivä oli houkutellut lähes 80 hengen yleisön ilmaiselle kierrokselle ja se aiheutti hiukan haasteita. Tytär taktikkona osasi kuitenkin aina löytää itselleen ja pikkuveljelle paikan eturivistä ja päivä oli antoisa. Tarinat Kajaanin linnan alkuperäisestä paikasta hiisien kiusaamassa Rehjansaaressa, jossa esikoistytär samaan aikaan oli leirillä, limittyivät historiallisiin faktoihin Messeniuksen vankilasta ja syrjäseutuja kiusanneista sodista.


Kierros kesti vajaan tunnin ja se huipentui "linnan aarteen" löytämiseen. Jokainen mukana ollut lapsi sai pienen muiston mukaansa ja voi sitä riemua. Linnasta kävellessämme ajatukset eivät pyörineet kuitenkaan lahjassa vaan onnettomassa Messeniuksessa, joka riutui vankityrmässään ja rauniolinnan tarinaperinteen helmissä.


Vaikka opastettu kierros oli meille Kainuussa ensimmäisiä, se ei toivottavasti jää viimeiseksi. Niin paljon enemmän kierros antoi tietoa ja innostusta kuin yksin kiertely. Erityisen kunnioitettavaa on, että Kajaanin Matkaoppaat räätälöivät tällaisia ilmaisia kierroksia erityisesti lapsiperheille. Historiaa ja paikallistietoa saadaan mukavasti siirrettyä nuoremmille polville.


Palatessamme linnasaarelta autolle, kävelimme ihanan Kyynäspääniemen ja uuden kävelysillan kautta leikkipuistoon ja nautimme joenrannan rehevästä luonnosta ja lintujen seuraamisesta. Joenranta on aina ollut yksi lempikohteistamme Kajaanissa vaan nyt se oli siistiytynyt ja kävelyteittein varsille oli ilmestynyt keinuja ja levähdyspaikkoja. Kajaani näytti meille parhaita puoliaan.


Budjetti: 
  • Reissu oli ilmainen, joskus arjen parhaat asiat eivät maksa mitään



Plussat:
  • Mielenkiintoinen kohde luonnonkauniilla paikalla
  • Opastus teki linnan tarinat eläviksi ja erityisesti 1600-luvun pukuihin pukeutuneet oppaat jaksoivat ihastuttaa lapsia
  • Edullinen kohde keskellä kaupunkia


Miinukset:
  • Linnan rauniot ovat epäsiistit, sillä päältä menevä tie vie vähän historiallista henkeä ja alue on iltaisin kohtauspaikkana - raunioille ei voi mennä ilman kenkiä pelkästään jo lasinsirujen takia
  • Rainioilla on selkeästi merkityt reitit kulkemista varten vaan moni niiltä on poikennut ja tehnyt lapsia houkuttelevia polkuja muurien päälle, josta on helppo horjahtaa
  • Opastetun retken osallistujamäärä on niin suuri, etteivät kaikki pystyneet seuraamaan opastusta

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Balladi Olavinlinnasta - tarujen huikea retkikohde

Olavinlinna on yksi myyttisimmistä ja rakkaimmista kohteista, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti. Tarinoiden ja tarujen kohde, josta vielä neljänkymmenen käyntikerrankin jälkeen saa aina jotakin erityistä irti.

 

Päätimme vierailla Olavinlinnassa mummolareissun yhteydessä, koska huomasimme, että Lasten linna -tapahtumassa oli tarjolla kaikenlaista kivaa oheisohjelmaa keskiaikahengessä. Järjestäjä toimi Musta Virran keskiaikaseura. Lisäksi ohjelmassa oli normaali opastettu linnakierros sekä vierailu museokaupassa.


Opastettu kierros on kerta toisensa jälkeen yhtä vaikuttava. Tarinat linnan rakentamisesta, sotilaista, kummituksista, pässistä ja linnan vaiheista maailmanpolitiikan pyörteissä jaksavat kiinnostaa niin aikuisia kuin lapsiakin. Torniin kiipeäminen ja ritaritasanteelta alas kurkistaminen jännittää joka kerta. Ja jokaista sukupolvea jaksaa naurattaa sama vessatarina, kun alas kalliolle on hurja kymmenien metrien pudotus.



Tällä kertaa Olavinlinnan perusnäyttelyssä oli uusi osa eli Pukku herttuan tupa, jossa lapset pääsivät kokeilemaan ritarien ja linnanneitojen varusteita, rakentamaan linnaa uuteen uskoon ja eläytymään keskiajan elämään. Lisäksi Keskiaikaseura järjesti jousiammuntaa ja työpajoja, jotka jaksoivat puhuttaa pitkään kotiinpaluun jälkeenkin. Aurinko paistoi, bastionilla oli ihana kuljeskella ja katsella Saimaalle eikä pois ollut mikään kiire. Olavinlinna ja koko ympäristö lumoaa. hetkeäkään ei kukaan pohtinut, että museossa on tylsää.


Budjetti:
  • Sisäänpääsy perhelipulla 20 € (ukki oli mukana) ja jousipyssyllä ampuminen 4 €
  • Jäätelöt linnan puistossa 9 €


 Plussat:
  • Ihan kaikki - Olavinlinnassa on varmasti jokaiselle jotakin: tietoa, kokemuksia, elämyksiä ja tarinoita
  • Auki ympäri vuoden
  • Sisäänpääsy perhelipulla edullinen ja museokaupassa kohtuuhintainen ja mielenkiintoinen valikoima
  • Tarjolla myös ruokaa linnantuvassa
  • Puistot linnan ympärillä todella kauniita ja jokapuolella on vesistöä
  • Linnassa järjestetään todella mielenkiintoista ohjelmaa aina oopperasta nyrkkeilyyn ja lasten tapahtumista erikoisillallisiin ja vihkimisiin
Miinukset:
  • Kesällä linnanpihalla on oopperajuhlien vuoksi harjoituksia ja rakenteita, liikkuminen ei yhtä vapaata kuin talvella
  • Portaat ovat paikoitellen ahtaita ja jyrkkiä, linnaa ei ole suunniteltu hankalasti liikkuville
  • Kierros kestää lähes tunnin ja voi olla raskas ihan pienimpien kanssa (tosin meitä se ei ole koskaan haitannut)


Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.
Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin
Kun aallot ajan toivat ahdistustaan.
On vaientunut soitto salmen ahdin kanteleen
Ja poissa on myös musta oinas linnan.
Nyt linna kertoo sulle tarun kauan säilyneen
Jos ymmärrät vain huokaukset sen.
[Sauvo Puhtila]

Karhunkierroksen retkeilyopas - ehdoton hankinta

Kun Karhunkierroksen retkeilyopas tuli postissa arvosteltavaksi, olin enemmän kuin innoissani. Karhunkierros on monellakin tapaa minulle kaikista rakkain retkeilyreitti. Kun joskus kauan sitten, 14-vuotiaana, luin Anni Polvan Karhunkierroksesta kertovan kirjan "Kumpi vei sydämeni", olin myyty. Savonlinnalaisttytön oli pakko päästä vaeltamaan Karhunkierros, joten rinkka selkään ja peukalo pystyyn. Tarinassa on paljon unohtumattomia hetkiä muisteltavaksi ja niitäkin kohtia, joita ei jälkipolville ihan heti kerrota. Vaan Karhunkierros sai minut rakastumaan pohjoiseen luontoon. Ja myöhemmin varmaan myös Kuusamon mieheen, jolle Karhunkierros oli aivan yhtä rakas.


Aikanaan läksin Karhunkierrokselle ilman karttaa ja koordinaatteja, sydämessäni vain palo kokea ja nähdä Kuusamon villi ja upea luonto. Kateeksi kävi niitä nuorempia polvia, jotka voivat ottaa tällaisen oppaan mukaan. Kirjassa oli kaikki, mitä tällaiselta retkeilyoppaalta voi toivoa: kartat, reittikuvaukset, yöpymispaikat ja ohjeet Karhunkierrokselle saapumiseen. Ennen kaikkea minua ilahdutti kuitenkin kirjasta löytyvät Oulangan kansallispuiston erikoiset kasvit, eläinten jäljet ja vanhat metsät esiteltyinä. 


Kirjaan on koottu paljon Karhunkierroksen erikoisuuksia kasveista eläimiin ja kirja riittää peruspatikoijalle mainiosti kokoomateokseksi ja reissussa selailtavaksi. Lisäksi kierreselkä mahdollistaa kirjan näppärän kuljettamisen oikea kohta avattuna.


Suosittelen lämpimästi mukaan otettavaksi. Itse kierrätän oman kappaleen siskolleni koekäyttöön, sillä vanhoihin muistoihin palaaminen sai vähemmän patikoineen siskoni sydämessä syttymään saman palon kuin minulla aikanaan. Jospa kirjan autenttisen koekäytön jälkeen saisin lisää kommentteja. Kirja on kuitenkin ehdottomasti hintansa väärti (hinta pyörii noin 20-25 € ympärillä) ja jokaisen vähemmän (ja enemmänkin) Karhunkierroksella kiertäneen hankintalistalla. Suosittelen lämpimästi - sekä upeaa Karhunkierrosta että patikointia helpottavaa opasta.



Valkeat vedet Oulangalla kesällä 2014. Kuva Yrjö Säkkinen.


Ps. Karhunkierros itsessään on oman postauksena arvoinen reitti. Mutta pakko tässä yhteydessä mainita, että arvostettu Brittilehti Teh Guardian valitsi vuonna 2015 Oulangan kansallispuiston 10 maailman upeimman kansallispuiston joukkoon.