Sivut

tiistai 24. toukokuuta 2016

Suunnistaen metsät tutuiksi

Suunnistaminen on periaatteessa ollut mielestäni aina kivaa. Luonnossa liikkuminen yhdistettynä rastin löytymisen jännitykseen on oikein koukuttava ajatus. Hiukan intoa on kuitenkin varjostanut pieni keskittymiskyvyn puute (olen aina luullut, että nopeus korvaa älyn ja juossut ryminällä ja noin-suuntimella). Lisäksi kompassin lukeminen on edelleen yhtä hankalaa kuin oikeinkirjoitus. Opettajana kyllä osaan vaan kun haluaisin nopeasti tuloksia, enkä tuhrata aikaa tarkastamiseen... Kysehän ei varmaankaan ole kuin motivaation puutteesta, sillä lapsikin sen osaa. Ainakin meillä nykyään, sillä 6-vuotias osoitti niin suurta mielenkiintoa ilmansuuntia, kompasseja ja suunnistusta kohtaan, että etsiskelimme pojalle suunnistuskoulun. Ja eikun matkaan.


Kajaanin suunnistajat järjestivät Kajaanissa Hippo-suunnistuskoulun, joka oli jopa ilmainen. Nykyään kuulee todella usein, ettei lasten kanssa voi harrastaa liikuntaa, koska kaikki maksaa. Tämä vinkki kannattaa siis tosissaan laittaa korvan taakse, sillä kyseessä on ainakin näin leikkimielellä harrastettuna erittäin perheystävällinen ja edullinen laji. Poika ilmoitettiin siis mukaan ja siellä puraisi suunnistuskärpänen ihan tosissaan. Kotona lapsi selitti tohkeissaan karttamerkkejä ja sai äidin uuden puolison melkein itkemään onnesta. Intohimoiselle (entiselle) suunnistajalle kun oli hiukan harmi, että retkeilyinnostani huolimatta suunnistaminen ei minua ainakaan ensimmäisellä kerralla kovin koukuttanut.


Koska suunnistuskoulu oli niin mieluinen kokemus, päätimme testata iltarasteja (oikealta nimeltään kuntorastit). Kun vielä huomasimme, että äidin työpaikalla olisi sopivasti sekä rastit että RR-rata, päätimme rohkaistua ja lähteä seikkailemaan. Ja mikä taas parasta, alle 12-vuotiaille sekä kartta että emit-kortin vuokra olivat ilmaisia. Tätä siis kannattaa mainostaa paitsi koko perheen oivallisena ulkoilumuotona, myös erittäin hyvänä tapana liikkua edullisesti ja samalla kuitenkin ohjatusti.

 

Niinpä ilmoittauduimme ja lähdimme kohti rataa. Emit-kortti ja leimasin motivoi 6-vuotiasta tekniikasta kiinnostunutta ryntäämään silmät riemusta loistaen kohti rasteja. Kumman hyvin poika luki karttaa, bongasi polut, risteykset, suuret kivet ja purot. Rastien löytymistä olisi auttanut merkattu reitti metsässä vaan seikkailija meissä voitti ja menimme ihan kartan pohjalta. Kosteikot ja tiheät taimikot eivät meitä hidastaneet, kun rastien himo meitä liikutti. Hiki tuli äidilläkin ja 46 minuutin paikkeilla meille rauhallisesti kierrelleille lopulta emit näytti aikaa. Selvisimme perille joutumatta hukkaan ja leimaamatta vääriä rasteja. Voittajina siis ja ehkä minunkin täytyy myöntää, että hauskaahan se oli. Jopa melkein syntisen hauskaa.

Rohkeasti siis mukaan vaan. Jos tämä äiti ei osannut edes oman työpaikkansa parkkipaikalla hahmottaa kartalta missä ollaan, ei vanhempien taitotason tarvitse olla huikeaa. Tärkeintä on liikunnan ilo ja yhdessä tekeminen. Ja kuten poikani totesi: "Tässä vaiheessa tämä on hauskaa sinun kanssasi ja sitten kun alat hidastaa matkantekoa, pyydän mestarisuunnistajan mukaan." Joten pitänee koettaa parantaa kuntoa, että edes saan juostua perässä - muuten perheen eräopas eli mestarisuunnistaja ryövää lopullisesti minulta tämän liikunnan ilon lapsen kanssa ;)


Sanastoa ensikertalaisille lähes ensikertalaisen kertomana:

Kuntorastit - kaikille avoimia tapahtumia, joissa voi valita eri tasoisista radoista itselleen sopivan. Maksu on lähinnä muutamia euroja, joka koostuu emit-kortin vuokrasta ja karttamaksusta. Ja Kajaanissa ainakin alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.
Emit-kortti- mukaan otettava laite, joka leimataan ilmoittautumisvaiheessa, lähdössä, rasteilla ja maalissa käyttämällä sitä leimasimessa.
RR - Rastireitti on lapsille suunnattu rata, jossa valkoinen nauha kulkee maastossa ja auttaa reitin löytämisessä rastilta toiselle. Nauha ei kuitenkaan kulje aina parasta reittiä vaan motivoi kartanluvun opetteluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti