lauantai 27. kesäkuuta 2015

Papan jalanjäljissä osa 1. - Kongosaaren Salpalinjalla

Pappani Onni Leppänen osallistui sekä talvisotaan että Jatkosotaan. Näiden välissä hän suoritti työvelvollisuutta osallistumalla Salpalinjan rakentamiseen Savonlinnan seudulla. Jo pitkän aikaa oli mieleni tehnyt vierailla lasten kanssa tutustumassa papan ja isopapan kädenjälkiin, mutta kohteiden osittain hyvin hankala saavutettavuus oli saanut lykkäämään toteutusta. Nyt kuitenkin saimme isäni mukaan matkaan ja useamman aikuisen voimin päätimme suunnata kohti Savonlinnassa sijaitsevaa Kongosaarta.  


Kongosaareen saapuminen on omanlaisensa seikkailu jo itsessään, sillä kauniiden järvimaisemien ja rehevien mäkimaastojen jälkeen eteen ilmestyy harvinaisempi kokemus - kapulalossi. Lossin kiskominen salmen yli onnistui helposti, voimaa oli kuin pienessä kylässä ja vuoroista melkein kinasteltiin. Suuntasimme Kongonpääntietä kohti saaren kärkeä ja jätimme automme noin 1,5 km päähän salpalinjan rakenteista. Tietä perille ei siis ole, mutta veneellä pääsisi rantautumaan ihan kohteen äärelle, johon on rakennettu laiturinkin. Käytössämme ei kuitenkaan ollut papan vanhaa soutuvenettä kummempaa, joten uskaltauduimme lasten kanssa patikoimaan umpimetsään - maastoon, joka osoittautui erittäin haasteelliseksi.


Maasto Kongosaaren kärjessä oli erittäin haasteellista, sillä kallioit olivat jyrkkäpiirteisiä, korkeuserot kovia, sammaleella ja jäkälällä peittyneet rinteet liukkaita ja louhikoissa liikkui käärmeitä. Maisemat korkealta kallioiden päältä Saimaan selälle olivat kuitenkin mahtavia ja törmäsimme vain yhteen rantakäärmeeseen matkalla. 5-vuotias Otso Urho oli nimensä mukaan urhoollinen pieni metsäneläin ja rämpi lyhyillä jaloillaan isompien matkassa. Poikaa kiinnosti niin kovasti päästä katsomaan isopapan sotahistoriaa konkreettisesti.



Kohteeseen päästyämme totesimme kaiken vaivan kannattaneen. 400 metrin pituinen polku piti sisällään taisteluhautoja, tykkipoteron ja ammusvarastoksi sekä suojapoteroiksi louhitun luolaston. Luolat muistan hämärästi varhaislapsuudestani, kun pääsin käymään alueella, mutta 30 vuoden aikana alue oli muuttunut parempaan päin. Polku oli merkitty maastoon, alue siistitty ja polun varressa oli opastauluja. 

Lapsilla oli paljon kyseltävää, Savonlinnan järviluonto oli parhaimmillaan kesän vehreyden ansiosta ja paluumatkakin sujui reippaasti - eikä ukki joutunut ennakkoaavistuksista huolimatta kantamaan tyttärenpoikaa kertaakaan matkan aikana. Paluumatkan kruunasi isopapan kotipaikalle tehty vierailu, jonka aikana lämmitimme saunan ja ongimme kesämökillä, teimme retkiruokaa, kävimme katsomassa papan kotipaikan kivijalkaa ja nautimme kesästä Saimaan rannalla.


Budjetti:

Ilmainen reissu, ruoka noin 8 euroa


Plussat:

  • Upea ja rehevä luonto, kallioilta uskomattoman upeat näkymät Saimaalle
  • Hyvin maastoon merkitty kohde, jossa hyvät opasteet ja rakenteet
  • Mielenkiintoinen pala historiaa, jossa helppo liikkua - kunhan ensin pääsee kohteeseen
Miinukset:

  • Hankala paikka päästä ilman venettä, 3 km hankalassa maastossa on varsinkin perheen pienimmille koettelemus, joka haastaa motivaation tarpoa perille
  • Ilman suvun kytköstä juuri tähän paikkaan, voi olla, että luolastosta huolimatta, kohde ei ole sen kummempi kuin muutkaan Salpalinjan helpommin saavutettavat kohteet - meille se oli kuitenkin suvun historian ja lasten juurien kannalta tärkeä paikka


torstai 25. kesäkuuta 2015

Salpalinjalla papan jäljilla

Salpalinjalla Savonlinnassa tutustumassa isopapan ja papan työhön välirauhan aikana.



Tässä siis kuvakoostetta, myöhemmin tulossa myös tarinaa.




keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Korouoma kuvin ja videoin

Korouoman yövaelluksen upeita maisemia kuvin ja videoin - olkaapa hyvät.




Musiikki Tapio Rautavaara - Lapin jenkka (1964), kuvat ja videot Arctic Spell (Törn&Säkkinen)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Korouoman upea rotkokanjoni

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä puolison kanssa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssille Posion ja Ranuan suuntaan. Reissussa yhdistyi mukavasti minun vapaa-aikani ja puolison työ, joten intopinkeinä odotimme kesäkuun puoliväliä ja yövaellusta. Tavoitteenamme oli siis vaeltaa yön aikana 30 km Korouoman päästä päähän. Valitettavasti sitkeä ja ikävä flunssa muutti vähän suunnitelmia - siirryimme huoltojoukkoihin ja vähensimme patikoinnin määrää 10 km ja liikuimme osan matkasta autolla. Ensivuonna sitten koko retki patikoiden!


Korouoma on Posion ja Ranuan alueella sijaitseva ruhjelaakso, joka on luonnoltaan vaihtelevaa ja rotkojen ja kallioseinien ansiosta huikean jylhä vaelluskokemus. MPK:n kursseina toteutettiin yhtäaikaa yövaellus ja reserviläisten kuntomarssi, joka mahdollisti kuljetukset fiksusti. Toinen porukka lähti Koivukönkäältä ja toinen Lastenlammelta - ja autojen avaimet vaihdettiin Pajupuron aitiotuvalla. Osa alueella retkelevistä suunnitteli tekevänsä lyhyemmän patikkaretken ja palaavansa autolle, osalla oli sukulainen kyyditsemässä ja näimmepä taksillakin lähtöpaikalle saapuvat retkeilijät.


Me aloitimme taipaleemme Koivukönkään upean putouksen luota, joka oli todella komeaa katsottavaa sateisen kevään jälkeen. Kävelimme lähtöpaikalta vähän matkaan eteenpäin ja käännyimme takaisin autopaikalle, jotta pystyimme siirtymään jouhevasti seuraavaan huoltopisteeseen eli Saukkovaaralle. Laavujen ympäristössä oli todella paljon nähtävää aina Piippukallion jyrkänteistä vesiputoukseen ja louhikoista upeaan jokirantaan. Patikoimme useampia kilometrejä ja samalla varustauduimme yövaeltajien saapumiseen ylläpitämällä tulta. Samalla tarkkailimme nokipannuun pesänsä tehneet västäräkin puuhia - varokaa pesijää, jos ihan lähiakoina alueella patikoitte!

Yövaeltajien tauon jälkeen siirryimme taas pätkän autolla Pajupuron kämpälle, johon kuntomarssijat olivat juuri saapuneet. Pääsimme taas patikoimaan suota ja lehtomaista metsää ihastellen useamman kilometrin matkan ja kämpällä odottelimme tuttuun tapaan yövaeltajia. Kämpässä oli perhekunta lapsineen yöpuulla, joten todistettavasti Korouoman paikoitellen raskaskin reitistö sopii lapsiperheille, kunhan matkaa ei ahnehdi yhdelle päivälle liikaa.




Vaeltajien odottelu aamuyön pitkinä tunteina oli aika raskasta, joten päätimme seikkailla Korouomalla kaksistaan ennen viimeisen huoltopisteen varustamista. Kunto antoi flunssasta huolimatta myöten muutamien kilometrien pätkiin, kun muisti pitää vauhdin sopivana ja levätä välillä, joten suuntasimme toista puolta rotkoa kohti Piippukallion upeita ja jylhiä maisemia. Alueen reitistö oli pääosin todella hyvässä kunnossa, mutta Piippukalliolle patikoidessamme pitkospuut olivat vetisen suon kohdalta jopa vaarallisia. Mutta kohde oli kaiken vaivan arvoinen. Jyrkkä rinne, jylhät maisemat ja yöttömän yön upea valoisa yö. Sanat eivät riitä... Seuraavalla kerralla ehdottomasti yövymme jyrkännelaavulla Piippukalliolla!

Viimeiselle huoltopisteelle pääsimme lopulta aamun tunteina ja jäimme odottamaan patikoijia. Neljän maissa saapuivat kuntomarssilaiset ja heidän lähdettyään koteihinsa nukkumaan päätimme jalkautua ihailemaan parin kilometrin matkalta upeita hiekkarantoja, maisemia, lampia ja metsäpyöräkkeitä. Lopulta yhden vaeltajan evakuoinnin jälkeen saimme seitsemän aikaan aamulla vastaanottaa viimeiset yövaeltajat. Ja lähdimme lopenuupuneina ajamaan kohti kotia. Kaikenkaikkiaan reissu oli kyllä yksi elämäni upeimmista, yötön yö Lapissa, upea ja henkeäsalpaava luonto sekä hyvä seura tekivät reissusta iäksi mieleen painuvan kokemuksen.


Budjetti:
  • MPK:n kurssimaksu 20 euroa (sisälsi ½ sissimuonapakkauksen, opastuksen sekä vakuutuksen)
Plussat:
  • Uskomattoman kaunis luonto, tällaista ei pääse kovin usein kokemaan - vaihtelevaa maisemaa ja upeita kohteita
  • MPK:n kurssit ovat aina taatusti laadukkaita - opastus oli asiantuntevaa, reissu edullinen ja seura mukavaa
  • Reitti oli selvästi merkitty, opasteet kunnossa ja niitä oli tarpeeksi tiheään ja reitin varreltakin oli mahdollista hypätä matkaan/huoltamaan 
  • Majoitusmahdollisuuksia sekä huoltopisteitä löytyi runsaasti (laavuja, kota, autiotupa, päivätupa, vuokrakämppä, vuokrakota...)
  • Yövaellus pitäisi kaikkien päästä kerran elämässään kokemaan Lapin yöttömässä yössä!

Miinukset:
  • Saavutettavuus - kulkeminen omalla autolla on hiukan hankalaa ja vaatii organisointia, jos aikoo kävellä Korouoman päästä päähän. Vinkkinä kannattaa harkita Koivuköngäs-Pajupuro-Koivuköngäs -reittiä, jossa yhden pätkän voi kävellä eri kautta kuin toiseen suuntaan mennessä
  • Haastavuus - reitti on kohtuullisen haastava ja erityisesti lasten kanssa kannattaa olla maltillinen ja pohtia, minkäverran lapset oikeasti jaksavat. Itse päätimme jättää pitkän harkinnan jälkeen vanhimmatkin lapset kotiin. Vaeltamisen ja luonnossa liikkumisen iloa ei kannata tappaa liian kovilla reissuilla.




”Ken tahtoo nähdä Koron kaikessa sen kolkkoudessa, lähestyköon sitä näiltä paikoin etelästä päin, jonakuna sumuisena syyspäivänä, kun sumu täyttää uoman, ja kävelköön Pääsköskallion reunamalle; luulee lähestyvänsä maailman laitaa, maa loppuu yht’äkkiä jalkain edestä ja läpinäkymätön harmaa sumuseinä levittäytyy eteen kuin jättiläis-esirippu, jonka taakse näyttää olevan mahdoton yltääkään kurkistamaan. Jos tämmöisenä hetkenä vielä, kuten joskus sattuu, Koron huuhkajat antavat kuulua avautuvan syvyyden pohjalta, tuon synkän esiripun takaa, kamalan jylhän äänensä, niin luulee todellakin seisovansa pimeyden valtakunnan rajalla ja luulevansa rajalle asetettuin etuvartijain varoitushuutoja: tään elon lasta liian liki tulemasta. Mutta jos antaa oppaan ohjata itsensä alas n. s. ”Vohon kesätietä”, niin kohoaa nautinto hetki hetkeltä.

Laskeutuessa alas porras portaalta ilmaantuu eteen aina uusia ja uusia kallioseinämiä, jättiläispylväitä ja, niin sanoakseni, taiteellisia kallioryhmä-muodostuksia. Ja jos on jo niin kylmä, että äyräiltä syöksyvät vesisuihkut kylmettyvät, muodostuu niistä kymmenien metrien pituisia, toinen toistaan komeampia jääpilareita vaihtelevissa väreissä, aina sen mukaan kuinka puhtaasta vedestä ne ovat jäätyneet tumman ruskeasta ruosteen väristä huikasevan läpikuultavaan kristalliväriin. Ne riippuvat miellyttävässä sopusoinnussa tämän kammoittavan tunnelin jylhillä seinämillä, jonka kattona nyt on vesiharmaa sumu ja pohjana pienen Korojoen kaitaiset rannat, ja niiden keskellä itse puro santapohjaisena mutkikkaasti luikertelee Kemijokea kohden.”
(Ote kirjoituksesta ”KORO”. Muuan Suomen merkillisimpiä paikkoja. Nimimerkki J. M -vi. Kaiku 13.6.1894)