sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Jotoselämys tyttärien kanssa

Toukokuisena viikonloppuna perheemme naisväki suuntasi jännityksestä täristen kohti Pohjois-Pohjanmaata ja Virpiniemeä. Järjestelyvastuussa olivat Maanpuolustusnaisten liitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Oulun pohjoispuolella sijaitseva luonnonkaunis alue toimi Maanpuolustusnaisten liiton vuoden 2015 jotos-näyttämönä. Valtakunnallinen jotos keräsi 29 joukkuetta eri puolilta Suomea mittelemään taitojaan erilaisissa retkeilyyn, luonnossa liikkumiseen ja hauskapitoon liittyvissä taidoissa - ja vaikka jotoksen virallinen alaikäraja olikin 15 vuotta, saimme neuvoteltua tytöille mahdollisuuden osallistua huoltajan kanssa samassa partiossa tapahtumaan.


Jotoksen ideana oli kiertää lauantaina 12 km pituinen, hyvin merkitty reitti maastossa, jonka varrella oli 10 rastia. Ja sunnuntaina vastaavasti 6 km reitti, jossa oli suurinpiirtein kilometrin välein rasti. Reissu alkoi meillä aikaisin lauantai-aamuna, kun klo 5.00 soi herätyskello ja suuntasimme Volvon nokan kohti Pohjois-Pohjanmaata. Ilmoittautumisen ja puolijoukkuetelttaan asettumisen jälkeen söimme pikaisesti aamupalan - ja niin joukkueemme Korven Keijut siirtyi lähtöasemiin. Numerolla 5 pääsimme starttaamaan alkuvaiheessa ja hiukan kymmenen jälkeen porhalsimme iloisin mielin neljän hengen partiolla kohti rasteja. 




Kahden päivän aikana ammuimme ekopistoolilla, jousipyssyllä, heitimme harjoituskäsikranaatteja, tunnistimme lintuja, kaloja, murresanoja sekä syötäviä kasveja ja heitimme kilpaa löylyä. Me myös lajittelimme jätteitä, suunnistimme ja arvioimme pituuksia. Mutta ennenkaikkea pidimme kuitenkin hauskaa Virpiniemen mahtavissa maisemissa upean nelikon kanssa - mukana olivat Arctic Spellin norminaismiehityksen (Riitta, Sonja ja Essi) lisäksi ystävä Minna Moira Parkkinen, joka täydensi hyvänmielen tiimiämme ikuisella positiivisella asenteellaan. 


Jotos oli upea kokemus. Sijoituimme kilpailussa puolenvälin tienoille, mikä oli hieno saavutus 12- ja 13-vuotiaiden kanssa. Oleellisinta oli kuitenkin liikkumisen ilo ja elämykset, joita jotoksella saimme. Maisemat olivat vaihtelevia ja pääsimme näkemään rannikon luontoa moneltakin kantilta. Parasta oli kuitenkin yhteisöllisyyden tunne eri-ikäisten naisten kanssa ja mahdollisuus kokea asioita, joita normaaliarjessa ei lasten kanssa voi kokea. Ja ne sotilaskodin munkit autosta lauantaipäivän puolivälissä... Kiitos!


Elämyspuolella ihan ykköseksi nousi ainakin lasten mielestä puolijoukkuteltassa nukkuminen ja kipinävuorossa oleminen. Telttaan hakattiin porukassa halot ja tiiviissä tunnelmassa nukuttiin 13 naisen porukassa. Iltaohjelmassa laulettiin vanhoja sota-ajan lauluja ja ruokailut hoidettiin hakemalla omiin pakkeihin soppatykillä keitettyä ruokaa. Elämyksiä kerrakseen nuorille naisille.


Budjetti:

Partiokohtainen osallistumismaksu 120 €, joka jaettiin kaikkien osallistujien kesken. Hinnaksi tuli siis 30 €/hlö, joka sisälsi majoituksen puolijoukkuteltassa, polttopuut, ruuat, jotokset, ohjelman, kartat jne. Koko paketti siis hyvin edullisesti.

Plussat:
  • Todella mahtava kokemus omien tyttärien kanssa
  • Monipuolinen ohjelma ja valmis paketti - senkun patikoitiin kartan mukaan ja nautittiin
  • Kokonaisuus hurmasi - puolijoukkueteltta, iltaohjelma, mukava seura ja mielenkiintoinen toiminta
  • Tyttäret pääsivät vihdoinkin näkemään, millaisen harrastuksen takia äiti on kuluneina vuosina ollut pois kotoa - kuulemma ei suotta
Miinukset:

Hankala on keksiä miinuksia - mutta toki joitakin asioita on syytä huomioida:
  • Jokainen taaplaa tyylillään. Jos leikkimielinen kilpaileminen ahdistaa tai naisporukassa ajan viettäminen tuntuu hankalalta, tämä ei liene oikea harrastus. Itse joutuu myös likaamaan näppejään, purkamaan telttaa ja hakkaamaan halkoja - luvassa ei ole miespuolisia apureita (kuten meille eräs osallistuja päivitteli - eikö todellakaan ole varattu miehiä auttamaan raskaissa töissä!?!)...
  • Lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Maanpuolustusnaisten liitto ovat nimensä mukaan aatteellisia järjestöjä. Meille aate on tärkeä osa harrastusta ja samanlaisen arvomaailman omaaville on tämä todella hieno mahdollisuus viettää aikaa tervehenkisen harrastuksen parissa. Ja avoin kaikenikäisille naisille - sekä reservissä oleville että asepalvelusta käymättömille. 


Ps. Ei se lähtövaihe ole aina niin herkkua. Blogi alkaa siitä, kun reissuun päästään - vaan pitkä on matka ajatuksesta siihen hetkeen, kun reput on pakattuna autoon... Ja joskus epätoivoa pukkaa ;)

torstai 14. toukokuuta 2015

Norvajärvi - pysäyttävä kohde Rovaniemellä

Luonnonkauniin Norvajärven rannalla Rovaniemellä on kohde, joka ei jätä retkeilijää kylmäksi. Järven rannalla sijaitsee hiekkaranta, joka loivan pohjansa ansiosta tekee siitä lähes täydellisen kesäpäivän viettopaikan perheille. Pitkä laituri mahdollistaa hurjemmatkin hypyt järveen ja rannalta löytyy kota makkaranpaistoa, eväidensyöntiä ja tulistelua varten. Uimarannan läheisyydessä on hyvä parkkipaikka ja muutaman sadan metrin pituinen polku rannalle metsän halki takaa rannalla kuitenkin oman rauhan. Nämä loistavat puitteet eivät ole kuitenkaan ainoa (vaikkain erittäin hyvä) syy piipahtaa Norvejärvellä.

Norvajärven rannalla, uimarannan polun varressa on myös hiljainen rakennus, jonka ohi uimaan suuntaavat perheet ilosta kiljahdellen kulkevat. Rakennus kuitenkin hiljentää sen, joka porteista sisään astuu. Alueella on vuonna 1963 käyttöönotettu saksalaisten sotilaiden hautausmaa ja mausoleumi. Alueelle on haudattu 2683 saksalaista sotilasta ja kaikkien niiden sotahistoriallisten kohteiden joukosta, joita olemme vuosien saatossa kulkeneet, pysäytti Norvajärvi jokaisen kaikista syvimmin sodan järjettömyyden äärelle.


Käytävillä askeleiden kaiku oli ainoa hiljaisuuden rikkova ääni. Tuhannet nimet, hämärä hiljaisuus ja tunnelma mausseleumissa pysäytti nuorimmankin kulkijan. 



Maussoleumin jälkeen suuntasimme ilonpitoon uimarannalle. Suru pysyi mukana pitkään maussoleumin jätettyämmekin. Siltikin kohde on merkitykseltään sellainen, että siellä kannattaa lasten kanssa käydä. Monet sodan muistomerkit ja historiakohteet kertovat uljaita tarinoita menneisyyden melskeistä. Mutta Norvajärvi jättää jokaisen mieleen yhden suuren kysymyksen: "Miksi?"

"He ryntäsivät äsken
kuin myrsky ja ukkonen.

Nyt turhaan kysyn, käsken
niin turhaan tiedän sen:
he kaatuneet on lakoon
ja jääneet syliin yön,
kuin suistuneet ois vakoon
he kesken peltotyön.
[Yrjö Jylhä]





maanantai 11. toukokuuta 2015

Taivaallisen kaunis paanukirkko keskellä Kärsämäkeä

Kärsämäen kylää ohittaessa on monta kertaa tullut hieraistua silmiä. Joen varrella avautuu heijastuksenomaisesti näkymä, joka ei tunnu kuuluvan aikaan ei paikkaan. Musta neliönmuotoinen paanukirkko. Ja koska olen päättänyt elää nytku-elämää ja unohtaa sitku-elämän, päätin vierailla kirkon luona työmatkalla. Ja selvittää, mistä ihmeestä on kysymys.



Kärsämäen Paanukirkko on rakennettu vuonna 2000 vanhoja rakennusmenetelmiä käyttäen. Pappilan, vanhan kirkonpaikan ja ainakin yhden Suomen keskipisteeksi nimetyn paikan läheisyydessä kohoaa uljas kirkkorakennus keskellä peltoaukuaa, kosken äärellä. Pysähtyessäni työmatkalla lounastauolle Kärsämäelle, oli alkava kevät. Pyhäjoki kuohui kirkon takana, pelto orasti ja kirkon tervaus tuoksui ihanalta. Västäräkit pomppivat leveillä pitkospuilla ja kosken kuohujen äärestä löytyi useita penkkejä, joille oli mukava hetkeksi levähtää.



Kaiken kaikkiaan paikka oli retken arvoinen. Pieni polku johti rannasta kohti pappilaa, jossa toimii kesällä kahvila. Polun varrelta löytyi vanhan kirkon paikkaa osoittava muistomerkki, vanhoja hautoja sekä Vapaussodan muistomerkki. Kirkko hurmasi ja kotiin päästyä oli pakko etsiä kuvia sisältä - kovasti jäi kaivelemaan, että paanukirkkoon on päästävä tutustumaan paremmin.


Budjetti

Kirkkoon tutustuminen ulkoa käsin oli ilmaista

Plussat

- Paikkana kertakaikkiaan mahtava - kirkko hurmasi ja ympäristö oli upea
- Kesäkahvilassa olisi mahdollista tutustua kesällä kirkon rakentamisesta kertoviin kuviin ja videoihin ja kirkko on avoinna kesäaikana
- Ympäristö kutsui ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista kesäpäivästä

Miinukset

- Sesonkiajan ulkopuolella kirkkoa oli pakko tyytyä ihastelemaan ulkoapäin

perjantai 8. toukokuuta 2015

Talvisodan taistelupaikoilla Kuhmossa

Lasten kanssa reissatessa matkat ovat monesti kompromisseja - äidillä tekee mieli historiallisiin kohteisiin, lapset haluavat leikkimään ja kaikkia kiinnostaa luonto. Kuhmo tarjoaa tähän kaikkeen loistavan ympäristön. Vuosien varrella Kuhmoa on tullut koluttua moneenkin kertaan ristiin rastiin - tällä kertaa kirjoituksen teemana on Kuhmo Talvisodassa.


Kuhmo oli Talvisodassa merkittävä taistelupaikka ja pitkin kuntaa on useita kunnostettuja taistelupaikkoja. Luonteva tapa aloittaa Talvisota-kierrosta on kuitenkin Kuhmon Talvisotamuseo. Keskustassa Kalevalan kankaalla, jossa sijaitsevat myös Kalevalakylä, luontokeskus Petola sekä hotelli Kalevala. Talvisotamuseoon pääsee edullisesti, perhelippu maksaa vain 13 €. Vaikka museo on lasten kanssa vähemmän interaktiivinen kuin Raatteenportissa, on se kuitenkin hintansa väärti. Museosta löytyy monenlaista katsottavaa, pukuja ja nukkeja sekä tarinoita alueen sota-ajasta. Kaikista eniten lapsia kiinnosti kuitenkin vieressä sijaitseva leikkipuisto - jossa kävimme ensimmäistä kertaa jo kesällä 2010, kun nyt esikouluun suuntaava retkeläinen otti ensiaskeleitaan.





Muita mielenkiintoisia kohteita ovat Jyrkänkoskella sijaitseva entisöity puolustusasema ja sen läheisyydestä monenlaista museoesineistöä sekä muistomerkki. Paikalla on myös katos ja pöytä, jossa voi syödä retkieväitä. Ja noin 500 metrin pituinen tienpätkä, jonka varrella erilaiset sodanaikaiset esineet (mm kenttäkeittiö ja tykkejä) ovat esillä.




Muita käymisen arvioisia kohteita ovat ainakin Saunajärven alueen taistelupaikat. Saunajärvelle on kunnostettu korsu ja pätkä taisteluhautaa. Lisäksi alueelta löytyy venäläisten sotilaiden muistomerkki järvenrannalta. Saunajärvellä olen käynyt työni vuoksi useita kertoja ja kuullut tarinoita alueesta. Edelleen maaperässä on paljon sota-ajan peruina metallia, ammuksia ja yllätyksiä aina lentokoneista tuntemattomiin joukkohautoihin. Alue on kuitenkin luonnonkaunista ja ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.




 Budjetti:

Ilmaista retkeilyä lukuunottamatta Talvisotamuseon perhelippua (13 €)

 Plussat:

- Kuhmo on luonnonkaunista aluetta ja sotamuistomerkit ovat pitkin kyliä - kaunis rajaseutu tulee tutuksi
- Erilaiset verkkosivut ja puhelinsovellus auttavat hahmottamaan eri taistelupaikkojen sijaintia (mobiilisovellus)
- Varsinkin Kalevalan kankaalla on lapsille museon lisäksi paljon muutakin tekemistä ja kokemista

Miinukset:

- Kuhmon taistelupaikat eivät muodosta samanlaista pienellä alueella olevaa kokonaisuutta kuin esimerkiksi Suomussalmella - omaehtoinen tutustuminen vaatii vaivaa
- Taistelupaikkojen läheisyydessä on aika vähän retkeilyreittejä tai eväiden syöntiin paikkoja. Kohteet ovatkin enemmän sellaisia, joissa on mukava piipahtaa muiden retkikohteiden ohessa nopeasti - varsinaista Talvisotakierrosta ei Kuhmoon kannata lasten kanssa suunnitella