maanantai 6. huhtikuuta 2015

Parhaita kursseja ja hyvää seuraa

Vuonna 2011 tuli Naisten Valmiusliittoja Maanpuolustuskoulutusyhdistys minulle tutuksi vähän niin kuin vahingossa. Lupauduin valtakunnallinen NASTA-harjoituksen koulutuspäälliköksi ja aloin vasta sen jälkeen selvittämään, mihin tuli lupauduttua. Termistö sekoitti aluksi vaan toiminta koukutti. Ensimmäinen NASTA-harjoitukseni oli WILMA 2011 Lappeenrannassa, jossa osallistuin maastotaitokurssille. Ja koukkuun jäin niin että napsahti. Myöhemmin ystäväni Minna, jonka sain houkuteltua toimintaan mukaan, kuvaili tunnetta seuraavasti: "Yksin menin, mutta jälkensä minuun jätti moni." Toiminta on mukavaa, yhteisöllistä, opettavaista ja jättää varmasti reppuun monenlaisia varautumisen ja turvallisuuden taitoja.



Tässä vuosien varrella MPK:n (Maanpuolustuskoulutusyhdistys), Naisten Valmiusliiton ja Maanpuolustusnaisten liiton yhdessä tai erikseen järjestämillä kursseilla on tullut vuorokausia kasaan yli 80. Paljon on toki muitakin aiheita käyty läpi ja itse ole toiminut paitsi kouluttajana, kurssinjohtajana ja harjoituksenjohtajana niin edelleen myös kurssilaisena. Olen yöpynyt taivasalla, hiihtänyt paukkupakkasessa pitkin Pohjanmaan soita ja yöpynyt puolijoukkueteltassa, opiskellut jatkokurssilla hätämajoitteen tekoa ja viettänyt aivan huikeita hetkiä mukavassa porukassa. Kun tälle touhulle antaa pikkusormen, se vie paitsi käden myös sydämen.


Oleellisinta on kuitenkin, että varautumisen ja turvallisuuden kurssit, joihin maastokurssitkin pääasiassa kuuluvat, ovat kaikille avoimia. Niin naisille kuin miehillekin, ikään ja sosiaaliseen asemaan katsomatta. Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys tarjoavat yhdessä NASTA-harjoituksia, joissa ohjattuna käydään maastotaitojen perusasioita läpi. Lisäksi tarjolla on laaja repertuaari muuta kurssitarjontaa aina itsepuolustuksesta liikenneturvallisuuteen ja vesillä selviytymisestä tietoturvaan. Sain äitinikin innostumaan mukaan ensin maastotaitojen ja sitten talvimaastotaitojen kurssille. Ja mukavia kokemuksia, kontakteja ja ennen kaikkea taitoja kursseilta meille kaikille on mukaan tarttunut. Perusasioiden kursseillakin on aina mukaan tarttunut uutta intoa pakata reppu ja lähteä reissuun. Ja jatkotason kursseilla on päässyt haastamaan itseään.


Budjetti
  • Kursseilla hinta on yleensä 20 €/vrk, joka pitää sisällään koulutuksen, varustuksen, muonituksen ja yöpymisen - pitkän viikonlopun kurssin hinta on siis yleensä 60 €


Plussat

  • Kursseja on monen tasoisille ja osa on pelkästään naisille, osa taas sukupuoleen katsomatta kaikille
  • Peruskursseille uskaltaa mennä aidosti kuka tahansa, ikähaarukka on 15-80 ja kaikki ovat tervetulleita mukaan kunhan vain kurssin pohjavaatimukset (jos sellaisia on) täyttyvät
  • Yhdessä tekemällä ja kokemalla oppii parhaiten
  • Harjoituksia ja kursseja toteutetaan joka puolella Suomea
  • Kaikki on valmiina  varusteita myöten ja kurssit ovat suhteellisen edullisia


Miinukset

  • NASTA-harjoitusten kurssit ovat todella suosittuja ja ilmoittautumisen kanssa pitää ennakoida - suosituimmat kurssit täyttyvät parissa tunnissa ilmoittautumisen alettua
  • Perustason kursseilla ei välttämättä leiriydytä vielä "oikeissa olosuhteissa" vaan varuskunta-alueella metsän tuntumassa - kynnys on matala osallistua, mutta jos kaipaa autenttista rämpimistä, kannattaa ilmoittautua jatkotason koulutukseen
Naisten Valmiusliitto

MPK - varautumis- ja turvallisuuskoulutus


Vinkit

Vuonna 2015 järjestetään 
  • valtakunnallinen jatkotason harjoitus SoMa Heinuvaarassa Lapissa elokuun lopussa
  • valtakunnallinen NASTA-harjoitus Syyslento Tikkakoskella syyskuussa
  • paljon paikallisia MPK:n kursseja (mm. Korouoman vaellus Posio-Ranualla ja Maanpuolustusnaisten liiton jotos Virpiniemessä)
  • tutustu koulutuskalenterissa tarjontaan
Vuonna 2016 järjestetään
  • valtakunnallinen NASTA-harjoitus Varvara Haminassa keväällä
  • valtakunnallinen NASTA-harjoitus Hoikka Kajaanissa syksyllä
  • paljon paikallisia MPK:n kursseja
  • tutustu koulutuskalenterissa tarjontaan vuoden -16 alussa




sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Virikkolammella pääsiäispäivän patikkaretkellä

Pääsiäispäivänä päätimme lähteä ulkoilemaan koko porukalla kauniin kevätsään ja juhlapyhän kunniaksi. Päädyimme tälläkertaa Virikkolammen ympäristöön, jonne patikoimme noin kilometrin verran parkkipaikalta. Reitti oli hiukan pehmennyt auringonpaisteessa, sillä mukanamme ei ollut suksia vaan kuljimme moottorikelkan jälkeä pitkin. Varsinkin pienet patikoijat selvisivätkin hyvin taipaleesta vaan meillä painavammilla piti paikoitellen hiukan varoa askellusta.


Perillä Virikkolammella meitä odottikin laavu, jossa oli yksi hiihtelijä taukoa pitämässä. Sonja nosti ketarat kohti taivasta (nämä kenkäselfiet ovat kuulemma nykyään muotia, joten tyttö kuvasi kumpparit sinitaivasta vasten ;)) ja me muut vaihdoimme kuulumisia hiihtäjän kanssa. Lisäsimme nuotioon puita, kohntelimme tulta ja pistimme viiden tähden retkieväät tulille. Eräopas oli tehnyt meille juustolla, kylmäsavuleikkeleellä, paprikalla, voilla sekä mausteseoksella täytetyt ruisleivät ja käärinyt ne kotona vahvaan folioon (kts. resepti Arctic Spell goes Ruokablogi). Leivät siis paistumaan paistoritilälle, makkarat tikunnokkaan ja aikuisten kahvitellessa lapsilla oli leikkitauon aika.


Retkellämme oli tietynlaista symboliikkaakin, sillä Yrjö aloitti eräoppaan ammattitutkinnon suorittamisen vuonna 2005 ja suoritti aikalailla 10 vuotta sitten tutkintotilaisuuksiaan tässä maastossa. Nyt menossa ovat näyttötutkintomestarin opinnot ja kenties jo lähiakoina hän pääsee arvioimaan tulevien eräoppaiden tutkintotilaisuuksia - jos ei samaan maastoon niin vastaaviin paikkoihin kuitenkin.

Piakkoin laavulle ilmestyi seurua, jossa oli kolme sukupolvea edustettuna. Taas kertasimme kuulumiset, ihastelimme ilmoja ja laittelimme kaikessa rauhassa ruokaa. Lapset joivat teensä ja kaakaonsa ja me aikuiset santsasimme kahvia. Hiukan harmitti, ettemme ottaneet pilkkikamppeita mukaan, sillä Virikkolampi suorastaan kiljui kutsuvasti meitä narraamaan ahvenia. Päätimme kuitenkin palata kesällä uimaan samoihin maisemiin, sillä paikka oli oikein mukavan matkan päässä tiestä ja kaupungin läheisyydessä (5 km keskustasta) pääsimme nauttimaan luontoelämyksistä. Kotimatkalla tunnelma oli korkealla ja ensimmäinen pääsiäispäivä näytti meille parhaat puolensa. Metsäruusun (paikallinen luonnonvara-alan oppilaitos) porot makoilivat aitauksessaan tyytyväisen näköisenä ja antoivat meidän rauhassa etsiä katseellamme Petteri Punakuonoa ja Niko Lentäjänpoikaa. Kumpaakaan ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa - kohti uusia seikkailuja.


Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.
[Tommy Tabermann]



Budjetti
  • Retkieväät 15 €
Plussat
  • Kaunis ja rauhallinen paikka ihan Rovaniemen keskustan tuntumassa
  • Talvella moottorikelkan jälkeä pitkin pääsi perille myös kävellen (1 km kävely) vaikka latujakin laavulle olisi ollut
  • Helppo toteuttaa lyhyenä päiväreissuna lasten kanssa, sijaitsee merkityn reitin varrella
  • Hyvä laavu ja kiva tulistelupaikka, jossa on siisti wc
  • Kesällä lammen rannalla kuluisi pidempikin aika nuotion äärellä

Miinukset
  • Puut olivat aika lailla lopussa ja kirves hukassa (onneksi oli oma mukana)
  • Metsäautotien varteen oli muutama muu retkeilijä jättänyt aika törpösti autonsa - onneksi olimme liikkeellä isommalla autolla ja saimme kierrettyä vähän hangen kautta koukaten


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Punkaharjun puulajipuisto pakkaspäivänä

Päätimme alkutalvesta suunnata mummolareissulla pienelle retkelle Punkaharjun puulajipuistoon. Puistossa on istutettu 150 hehtaarin alueelle yli 50 erilaista puulajia. Alueella kulkee retkeilyreittejä, jotka soveltuvat patikointiin, pyöräilyyn ja osittain puiston alueella myös autolla liikkumiseen. Alkutalven ensimmäisenä pakkaspäivänä auto oli sopiva liikkumistapa Karjalankallion laavulle, jossa päätimme piipahtaa makkaranpaistossa.


Puulajipuistossa oli erikoinen ilmapiiri, tuntui kun siirtyessämme palstalta toiselle olisimme matkustaneet pitkänkin matkan Suomen sisällä - toisinaan ulkomaillekin asti. Havumetsät vaihtuivat lehtimetsiksi ja eksoottiset kaukomaiden havupuut tutuiksi kotimaisiksi koivuiksi. Ajoimme pikkuteitä pitkin hissukseen kohti Karjalankalliota, jossa jalkauduimme retkieväiden syöntiin, tulisteluun ja seikkailemaan.


Karjalankalliolla rauhoituimme nuotion äärelle ja lapset tutkivat kallioista rantaa, löysivät vanhoja juoksuhautoja ja siellä seikkailtuaan nauttivat ihanasta järvinäkymästä Laukansaaresta selälle. Kun olimme juoneet mummin kanssa kahvit ja nauttineet yhdessä lasten kanssa retkieväät, tutustuimme vielä tarkemmin puulajipuistoon. Ajelimme rauhassa ympäriinsä ja totesimme, että kesällä paikka olisi aivan mahtava retkikohde perheille. Nytkin, talven ottaessa otettaan metsäluonnosta, sai alueen erikoisesta tunnelmasta hyvän kuvan.


Budjetti
  • Retkieväät n. 10 €
Plussat
  • Erikoinen luonto, joka syntyi alueelle istutetuista erikoisista puulajeista
  • Mukavat pyöräily- sekä kävelyreitit sekä siisti Karjalankallion laavu, jossa paljon polttopuuta
  • Mahdollisuus vierailla samalla reissulla metsämuseo Lustossa ja ajaa kauniin harjureitin läpi
  • Laavun ympäristön juoksuhaudat olivat positiivinen yllätys leikkimistä rakastavile lapsille
  • Kaunis järviluonto avautui suoraan laavulta - paikka tuntui paratiisilta
Miinukset
  • Alkutalvi ei ollut paras mahdollinen aika käydä puistossa, vaikka muitakin retkeilijöitä oli paljon liikkeellä
  • Jos etsii koskematonta tai autenttista luontoa, ei sitä puulajipuistosta löydy - luonto on ihmisen ja koetoiminnan muovaamaa - siltikin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka