Talaskankaalla erämaaelämyksiä

Talaskankaan luonnonsuojelualueella on värikäs historia. Alueella käytiin  ns. Talaskankaan metsäsodat 1980-luvun lopulla ja nykyään alueella on Savon ja Kainuun rajalle sijoittuva luonnonsuojelualue, jonka sanotaan olevan Kainuun eteläisin erämaa.

Koska mukanamme oli 4-vuotias, päätimme ettemme tällä kertaa lähde kiertämään koko 12 km lenkkiä. Muutamaa vuotta aiemmin olin patikoinut tyttärien kanssa reitin kokonaan, jolloin yövyimme  Pikku-Talaksen laavulla. Reissusta jäi meille niin mukavat muistot, että päätimme viedä nuorimmaisenkin kokemaan lähierämaata ja patikoimme 5 km reitin. Läksimme liikkeelle Jyelikönkankaalta ja kuljimme 2½ km Patalammen laavulle, jossa teimme retkiruokaa ja levähdimme pari tuntia. Ja palasimme samaa reittiä takaisin.

Talaskankaan Jyleikönkangas sijaitsee  noin 25 km päässä kotoamme ja 15 km päässä Otanmäen taajamasta. Hetkittäin tunnelma oli kuitenkin kuin rajanaapurissa. Opasteet olivat puutteellisia ja metsäautotien alkupäässä oli ”Ajo omalla vastuulla” liikennemerkki. Mutta ainakin syyskuun kuivalla tietä pitkin pääsi helpohkosti perille, vaikka vähän kuoppaa ja kiveä matkan varrelle mahtuikin. Vaan ne opasteet, ne opasteet. Jos minä en olisi käynyt paikalla aiemmin (ja ohiajaneena viisastunut vahingosta), olisimme nytkin ajaneet Jyleikönkankaalta ohi. Ei mitään opasteita eikä karttoja. Ensimmäisellä kerralla läksimme lasten kanssa vuosia sitten patikoimaan väärää polkuakin kun luotimme liikaa alueopasteisiin. Sekin oli hyväksi opiksi ja opastukseksi – nykyään pyrin aina tarkastamaan kohteen kartalta ennen reissuun lähtöä.

Reitti oli kuitenkin helppoa ja mielenkiintoista maastoa. Ikimetsät, jättimäiset muurahaiskeot, purot ja jännittävät aapasoiden ylityksen olivat lapsista seikkailuja. Pitkospuut olivat paikoitellen jo lahonneet vaan kuitenkin vielä täysin kuljettavissa. Vaan valitettavasti Talaskankaallakin näkyy sama ongelma kuin monessa muussakin kohteessa – kunnossapito ei pysy mukana kun reitistöt rapautuvat pikkuhiljaa joka paikassa.  Muutamaa pitkospuille kaatunutta puuta lukuun ottamatta reitti oli kuitenkin helppo lapsillekin. Ja Patalammen laavu ansaitsee täydet pisteet – siisti ympäristö ja erityisesti vessat, paljon kuivaa polttopuuta ja mukava ympäristö.

Kunnollisen tauon ja retkiruokailun (josta tarkemmin myöhemmin - Arctic Spell saa luvan muuttua ruokablogiksi ainakin yhden postauksen ajaksi) jälkeen lähdimme palailemaan kohti Jyleikönkangasta tuttua reittiä pitkin. Nuorimmainen oli kohtuullisen piipussa autolle päästyämme vaan toisaalta - 4-vuotiaalle 5 kilometriä (vaikkakin tasaista maastoa) on melkoinen haaste. Samalla logiikalla olisi retkueen aikuisilla ollut aika monta kymmentä kilometriä tarvottavana. Kaikinpuolin kuitenkin kelpoisa päivä, suorastaan jopa alkavan syksyn helmihetki.

Budjetti:

- Retkieväät n. 20 € (söimme kunnollisen maastolounaan)

Plussaa:

- Mahtava erämaa, joka kohtuullisen helposti saavutettavissa

- Helppokulkuinen maasto, sopii perheretkeilyyn

- Siistit taukopaikat ja mahdollisuus jopa yönyli reissaamiseen

Miinusta:

- Opastus alueelle erittäin heikko, tien kunto voi olla rospuuttoaikana myös ongelma

- Reitistö paikoitellen rapistunut ja puita melko pahasti pitkospuilla

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, 

jylhien järvien loiskintaa. 

Meidänpä mainetta mainivat nuo, 

koskien ärjyt ja surkeat suot. 

Meidänpä vapautta vaarat on nää, 

meidän on laulua lahtien pää. 

Meille myös kevätkin keijunsa toi, 

rastas ja metso täälläkin soi. 

[Ilmari Kianto]