sunnuntai 31. elokuuta 2014

Otanmäessä lintuvesialtaan äärellä

Ihan ensimmäinen paikka, johon nyt jo teini-ikää lähestyvien tyttärieni kanssa vuosia sitten menin hakemaan tuntumaa patikointiin on Otanmäen lintuvesiallas. Altaalle ei ole kuin 10 km kotoamme ja se on yksi Pohjois-Suomen parhaista muuttolintujen, erityisesti kahlaajien, tarkkailupaikoista. Alueella on tavattu yli 200 lintulajia ja siellä on noin 2 km verran polkuja, joiden varrelta löytyy kaksi lintutornia, kuvauskoju sekä suurehko kota, wc sekä tulistelupaikka.

Lintuvesialtaan historia on mielenkiintoinen, sillä se on alunperin ollut Otanmäen vanadiinikaivoksen jätevesiallas. Kaivoksen sulkemisen jälkeen jätevesialtaasta maisemoitiin lintuvesiallas ja siitä on muodostunut tärkeä muuttolintujen bongauspaikka. Onkin tosi surullista nähdä, miten alue rapistuu vuosi vuodelta yhä pahemmin ja muutaman vuoden päästä polut ovat täysin kulkukelvottomia - nytkin ne alkavat jo osittain olla siinä tilassa että lasten kanssa retkeily on hankalaa.



Aloitimme retken kuitenkin taas tuttuun tapaan parkkipaikalta ja patikoimme noin 500 metriä Iso-Sirri -lintutornille. Pitkospuut olivat paikoitellen lahonneet ja siltojen kaiteet olivat romahtaneet, mutta kodan pihapiiri ja sisätilat olivat ilahduttavan siistit. Samoin roskapönttö oli tyhjennetty ja vajassa oli puita. Ei siis hirveästi harmittanut vaikka toisinaan pajukko tursusikin reitille ja lahonneita kohtia joutui pitkospuilla välttelemään. Iso-Sirrillä söimme eväät ja nautimme ihanasta syyssäästä huokaisten kahvikupposen äärellä.



Palasimme takaisin tornilta allasta kiertävää hiekkatietä pitkin säästääksemme pieniä jalkoja ja yhtäkkiä kuusihenkinen joutsenperhe purjehti ylväästi ohitsemme poikasineen. Samoin useita erilaisia vesilintuja lenteli ja uiskenteli vedessä, kiikarit olivat tällä reissulla todella tarpeen. Syksyinen luonto näytti meille parastaan! Metsätyyppi ja kasvillisuus vaihtelivat yllättävän nopeasti kosteissa maisemissa ja korkeat osmankäämit tuntuivat lähes puumaisilta kun hissukseen kävelimme rantaa pitkin kohti parkkipaikkaa.

Koska tavoitteenamme oli patikoida tätä blogikirjoitusta varten koko lintuvesialtaan polusto, lähdimme vielä toiselle reitille ja suuntasimme parkkipaikalta jatkamaan kohti Pikku-Sirri -tornia. Emme olleet aikaisemmin reittiä pitkin kulkeneet, koska polku vaikutti lähes umpeenkasvaneelta. Reippaasti kuitenkin kuljimme 200 metrin matkan kuvauskojulle, joka oli todella kivaa maastoa - pieniä puroja, vaihtelevaa kasvillisuutta ja mukava pieni kuvauskoju rannassa. Siitä jatkoimme kohti Pikku-Sirriä vaan noin 400 metrin jälkeen totesimme että on parasta kääntyä takaisin. Polun opasteet olivat rapistuneet pois puista, polku johti suoraan hetteeseen ja emmekä keksineet mitään keinoa jatkaa 4-vuotiaan kanssa matkaa.

 


Palasimme siis polkua pitkin takaisin ja tulistelimme pikku nuotion äärellä kodalla ja söimme loput eväät. Pikku-Sirri jäi kuitenkin kaivelemaan mieliimme. Lintuvesialtaan kiertää hiekkatie, joka on aikanaan ollut puomitettu. Esteet on kuitenkin poistettu, joten päätimme testata Volvon maasto-ominaisuuksia ja läksimme varovasti ajelemaan kohti Pikku-Sirrin suuntaa. Ja löysimme polun uudelleen. Niinpä jätimme auton levikkeelle, patikoimme pikkupätkän ja löysimme aivan upean pienen lintutornin, josta avautuva maisema palkitsi kaiken vaivan!

Budjetti:
- Reissu oli ilmainen, vain eväille tuli hintaa muutama euro

Plussaa:
- Upea mahdollisuus tarkkailla lintuja ja nähdä samalla kertaa valtava määrä eri lajeja
- Vaihteleva maasto ja siistit nuotiopaikat
- Lyhyiden siirtymien päässä lapsille mielenkiintoista nähtävää

Miinusta:
- Surullista, miten kukaan ei vastaa aikanaan todella upeaksi rakennetun kokoperheen retkeilyalueen kunnostuksesta
- Lasten kanssa Pikku-Sirrille ei kannata missään nimessä lähteä muuten kuin autolla - mutta autolla se on ehdottomasti vaivan arvoinen
- Rannat alkavat pikkuhiljaa kasvaa umpeen ja lintujen bongaaminen hankaloituu - alue on kuitenkin tosi kiva päiväretkikohde lapsiperheelle ja erikoinen luonto ruokkii kovasti mielikuvitusta


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Hurmaava, erilainen Paanajärvi


Kesän 2014 eniten odotettu reissu suuntautui Venäjän puolella Paanajärvelle. Reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin talvella, koska ryhmäviisumia piti anoa ajoissa. Reissun ja koko suomalaisen retkikunnan järjestelyistä huolehti kuitenkin ansiokkaasti kuusamolainen Mikko Ahonen, joten saimme itse keskittyä vain reissun odottamiseen ja Paanajärven kuvien katseluun. Reissuviikolla saavuimme hyvissä ajoin ystäväpariskuntamme luokse Kuusamoon, jossa piipahdimme päivän reissulla Oulangan kansallispuistossa. Tuntui jotenkin sopivalta käydä ensin samoissa maisemissa Suomen puolella ja siirtyä sen jälkeen Venäjälle. Ovathan Oulungan kansallispuisto ja Paanajärven kansallispuisto puistopari, joissa molemmissa käynti vasta avaa erämaan kokonaisuudessaan.



Retkemme oli kolmen päivän mittainen. Ensimmäisenä päivänä siirryimme eksoottista tiestöä pitkin Pääjärvelle suomalaisella bussilla, jossa vierailimme Paanajärven opastuskeskuksessa. Opastuskeskuksen parasta antia oli mahdollisuus ostaa suomenkielisiä karttoja ja oppaita matkalle mukaan. Keskuksen pihalla vaihdoimme tutun ja turvallisen suomibussin vähän eksoottisempaan kalustoon ja aloitimme reippahan rytkytyskyydin, joka eteni nopeasti (lähes lentäen monttujen välillä) kohti Paanajärveä.

Ja ne maisemat, ne maisemat. Ikimetsät, erämaa ja toinen todellisuus naapurimaan puolella pysäytti. Ennen puiston alueelle siirtymistä pysähdyimme tekemään vastoja ja puistoon saavuttuamme siirryimme yhä mutkaisempaa, kapeampaa ja pienempää tietä pitkin kohti majapaikkaamme Paanajärven itäpäässä. Siistit mökit odottivat retkuettamme ja samalla kun reissun vetäjät jäivät tekemään ruokaa nuotiolle, aloimme me lämmittämään saunaa, pilkkomaan puita ja kantamaan pesuvettä saunalle. Illan hämyssä saunoimme, nautimme uskomattoman kauniin Paanajärven maisemista ja tutustuimme alueeseen jalkaisin.



Toisena aamuna pääsimme tutustumaan kattilamaiseen, 24 km pitkään ja 1-1½ km leveään järveen tarkemmin. Matkakumppanini äiti oli syntynyt Paanajärvellä ja lähes kaikkien muidenkin 30 reissuun lähteneen sukujuuret olivat alueella. Matkustimme ensin pienellä laivalla oppaan tarinoita kuunnellen Ruskeakallioiden ohi Mäntykosken kuohuja ihastelemaan. Mäntykosken töyräille oli rakennettu kilometrin verran todella jykeviä pitkospuita ja portaita, joiden avulla oli helppo ihastella todella mahtavaa maisemaa ja liikkua kosken kuohujen ääreltä aina vain korkeammalle alkuähteitä kohti.



Nuotiokahvien ja eväiden jälkeen jakaannuimme pienempiin ryhmiin ja läksimme seikkailemaan pitkin Paanajärveä pienillä moottoriveneillä. Ennätimme rantautua matkaseuramme sukulaistalon kivijalkaa ja leivinuunia etsimään, tutustumaan Ouluankajoen suistoon lähelle Suomen rajaa ja ihastelemaan aivan uskomattomia maisemia. Kun käännyimme Rajalan talon nurkalla ympäri, näimme paitsi pusikoituneen maiseman myös uskomattoman Paanajärven kauneuden: tyyneen vedenpintaan haijastuivat tunturien silhuetit ja luonnon herkät ja hiljaiset äänet rauhoittivat mielemme. Erämaa.


Iltapäivästä läksimme kahdestaan pariksi tunniksi patikoimaan mökkimme ympäristöön ja tutustumaan luontoon jalkaisin. Illasta palasimme töyssyisellä kyydillä Pääjärvelle, jossa majoituimme hotellissa ja nautimme naapurimaan tarjoiluista, saunomisesta ja uimisesta ihanassa lammessa (jossa astuin pullonpohjaan, halkaisin varpaani ja kiitin kovasti aina yhtä hyvin varautuvaa seuralaistani, jonka ensiapupakkaus pelasti loppureissun).

Viimeisenä päivänä piipahdimme kotimatkalla Suvannon idyllisessä kylässä jalkaisin, mukava parin kilometrin lenkki teki hyvää istumiseen väsyneelle kropalle. Vierailimme vienankarjalaisessa kodissa ja ihastelimme kauniin karjalaiskylän maisemia. Vaikka ulkoisesti elämä ei kovin rikasta ollutkaan, oli luonto ja ympärillä oleva erämaa sellainen kokemus jota kannattaa ehdottomasti lähteä naapurimaan puolelle katsomaan.



Budjetti:

  • Retken hinta 325 € (sis. ruokailut, kuljetukset, kansallispuistomaksut yms.)
  • Ryhmäviisumi 78 €
  • Tuliaiset ja muut ostokset 25 €
Plussaa:
  • Uskomaton erämaaluonto!
  • Paanajärven tunnelma, reissun hyvä henki, saunomismahdollisuudet, nuotioruokailut ja kahvittelut...
  • Mahdollisuus tutustua itsenäisesti Paanajärven alueeseen sekä vesiltäkäsin että patikoiden
  • Riittävän pitkä aika reissulle, Pääjärvellä yöpyminen mahdollisti riittävän pitkän ajan Paanajärvellä ja oli myös hieno kokemus
Miinukset:
  • On vaikea antaa reissulle miinuksia asioista, jotka vain ovat miten ovat. Jos Paanajärvelle lähtee, on parasta hyväksyä se, että tiestö on heikkoa, paikallisissa busseissa ilmastointi ei toimi ja itikoitakin saattaa olla eikä ihan kaikki aikataulut voi mitenkään pitää ja suunnitelmat olla aukottomia.
  • Reissun hinnalla pääsisi äkkilähdöllä johonkin turistikohteeseen vaan tuskinpa sieltä palaisi yhtä paljon nähneenä ja kokeneena :)
  • Nälkä jäi - jospa ensikesänä vaikka Nuoruselle patikoimaan...